Mitä ovat sosiaaliset innovaatiot? ­­

Niina Karvinen, European Social Innovation Campus (ESIC), Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Kuten luvattu, palasin Oulun yliopiston innovaatiokeskukseen, tosin vain lyhyesti sukeltamaan suosikkiaiheeseeni: sosiaalisiin innovaatioihin. Minut nimittäin kutsuttiin puhumaan Innovisitor-tapahtumaan, jossa keskustelin innostavan yleisöni kanssa erilaisista sosiaalisen innovaation näkökulmista, kuten nykyisistä määritelmistä, piirteistä ja arviointimenetelmistä. Tiivistän mielelläni keskustelun parhaan annin tähän blogitekstiin.

Sosiaaliset innovaatiot ovat uusia, toimivia ideoita – palveluita, tuotteita, malleja, prosesseja tai strategioita – jotka etsivät yhteiskunnan tarpeisiin ja ongelmiin ratkaisuja, jotka ovat parempia kuin vakiintuneet vaihtoehdot. Niiden selkeänä tavoitteena on yhteinen hyvä ja parantunut hyvinvointi. Sosiaalisia innovaatioita voivat kehittää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat, käyttäjät ja yhteisöt niin julkisten palveluiden osaksi kuin niiden ulkopuolelle.

(Demos Helsinki 2022)

Sosiaalisten innovaatioiden määrittely

Sosiaalisten innovaatioiden määritelmä vaihtelee hieman sen mukaan, keneltä kysytään. Määritelmiä kuitenkin yhdistää muutama asia: ne ovat uusia ideoita yhteiskunnallisten tarpeiden täyttämiseksi sekä sosiaalisten yhteyksien edistämistä ja uusien yhteistyömuotojen luomista. Olipa kyse sitten Euroopan komission painotuksesta tyydyttämättömien tarpeiden käsittelemiseen, tai OECD:n keskittymisestä käsitteelliseen prosessi- tai organisaatiomuutokseen, sosiaalinen innovaatio tähtää viime kädessä hyvinvoinnin lisäämiseen (Euroopan komissio; OECD).

Jotta sosiaalisista innovaatioista saataisiin irti mahdollisimman paljon, tarvitaan niitä tukeva lainsäädännöllinen kehys, joka mahdollistaa yhteistyön julkisten, voittoa tavoittelemattomien ja yksityisten toimijoiden välillä yhteiskunnallisesti innovatiivisten ratkaisujen luomiseksi ja toteuttamiseksi. Kuten Stanford Graduate School of Business, Center for Social Innovation korostaa, tehokkaat ratkaisut edellyttävät usein yhteistyötä hallituksen, liike-elämän ja voittoa tavoittelemattomien toimijoiden välillä (Sarah A. Soule, Neil Malhotra, Bernadette Clavier).

Business Finland toteaa Suomen näkökulmasta näin: "Lukuisat tutkimukset ja kyselyt pitävät Suomea maailman sosiaalisesti innovatiivisimpana maana: maailman vakaimpana maana, jossa on paras hallinto. Suomi tarjoaa ihmisille EU:n parhaan ja maailman toiseksi parhaan elämänlaadun. Sitä pidetään yhtenä oikeudenmukaisimmista maista lapsille sekä yhtenä parhaista paikoista äideille ja isille viettää aikaa lastensa kanssa. Suomi on myös yksi sosiaalisesti oikeudenmukaisimmista maista Euroopassa."

Suomen näkökulma sosiaalisiin innovaatiohin perustuu yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen, josta esimerkkinä vuonna 1937 käyttöön otettu äitiyspakkaus. Äitiyspakkaus oli niin menestyksekäs innovaatio, että se on annettu Suomessa kaikille tuoreille äideille vuodesta 1949 lähtien.

Suomi ei ole suinkaan pysähtynyt paikoilleen innovaatioiden suhteen, vaan pistänyt viime vuosinakin liikkeelle erilaisia aloitteita — näistä esimerkkeinä sähköisten hallintopalvelujen kehittäminen, kansalaisten osallistuminen kaupunkisuunnitteluun, ihmisten lainsäädäntöön liittyvien aloitteiden edistäminen sekä perustulokokeilu. Lisäksi Suomen koulujärjestelmä mahdollistaa erilaisia kokeiluja, mitä ilmentää siirtyminen monitieteelliseen ilmiöpohjaiseen oppimiseen perinteisen ainekohtaisen koulutuksen sijaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sosiaalisille innovaatioille ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää (Nicholls et al., 2015). Yksinkertaisesti sanottuna sosiaalinen innovaatio kuitenkin sisältää "uusia ideoita, jotka liittyvät sosiaalisiin tarpeisiin, joita ei ole vielä täytetty ja jotka ovat tehokkaita". Päämääränä on vastata yhteiskunnallisiin tarpeisiin ja parantaa ihmisten elämää käytännön ratkaisujen avulla. (Mulgan et al., 2007) Käytännössä sosiaaliset innovaatiot voivat olla esimerkiksi ideoita, toimintoja, viitekehyksiä, malleja, järjestelmiä, prosesseja, palveluja, sääntöjä, määräyksiä tai organisaatiorakenteita (Nicholls et al., 2015). Näillä innovaatioilla on usein merkittävä vaikutus sosiaalisiin suhteisiin, instituutioihin, rakenteisiin ja käyttäytymiseen (Antadze & Westley, 2012).

Miten sosiaaliset innovaatiot eroavat muista innovaatioista?

Sekä sosiaaliset innovaatiot että liiketoimintainnovaatiot ovat tärkeitä yhteiskunnan kehitykselle, mutta niiden erojen ymmärtäminen on olennaista. Liiketoimintainnovaatiot (esimerkiksi teknologiset ja kaupalliset innovaatiot) usein painottuvat voiton maksimointiin, kun taas sosiaaliset innovaatiot vastaavat sosiaalisiin tarpeisiin. Ne eroavat toisistaan ​​motiivien, käytettävissä olevien resurssien, kasvustrategioiden ja menestystekijöiden osalta (Mulgan, 2006; Mulgan et al., 2007). Sosiaaliset innovaatiot tuottavat arvoa ensisijaisesti koko yhteiskunnalle keskittymällä inhimillisten tarpeiden täyttämiseen ja yhteiskunnalliseen voimaantumiseen (Phills et al., 2008).

Kuten InnoVisitor-tapahtuman keskusteluista kävi ilmi, sosiaalisten ja liiketoimintainnovaatioiden välinen synergia on kuitenkin ilmeinen. Ne täydentävät toisiaan tulevaisuuden ja kehityksen rakentajina.

Sosiaalisten innovaatioiden ominaisuudet

Lähde: IdeaScale

IdeaScale on hahmotellut onnistuneesti joitain sosiaalisten innovaatioiden ydinominaisuuksia. Nämä ominaisuudet tiivistävät sosiaalisten innovaatioiden olemuksen ja suuntaavat lähestymistavan kohti vaikuttavaa ja kestävää sosiaalista muutosta. Itse palvelumuotoilijana pidän IdeaScalen listaa erityisen houkuttelevana, koska se sisältää asioita, kuten sosiaalinen vaikutus, yhteistyö ja yhdessä luominen, järjestelmäajattelu, innovatiiviset strategiat, empatia, käyttäjäkeskeisyys, luovuus ja innovaatio, skaalautuvuus ja replikoitavuus, mitattavat tulokset sekä vahvistaminen ja osallisuus. Yksityiskohtaiset kuvaukset kustakin ominaisuudesta löytyvät yllä olevan linkin kautta.

Sosiaalisten innovaatioiden arviointi

Sosiaalisten innovaatioiden arviointi on kasvava ala. Vuonna 2023 osallistuin Suomessa projektiin, joka keskittyi kansallisen sosiaalisten innovaatioiden keskuksen valmisteluun ja pilotointiin. Projektissa minulla oli mahdollisuus osallistua uuden arviointikehyksen luomiseen. Vaikka työ on edelleen kesken, saimme myönteistä palautetta Euroopan komissiolta ensimmäisestä pilottiluonnoksesta.

Kun arvioidaan sosiaalisia innovaatioita, on otettava huomioon monenlaisia tekijöitä. Anderson et al. (2014) mukaan sosiaalisen innovaation on täytettävä neljä kriteeriä: sen on oltava uusi, sosiaalista ongelmaa käsittelevä, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja voimaannuttamista edistävä, ja sen on lopulta johdettava edellä mainittuihin tuloksiin. Dayson (2017) korostaa sosiaalisen arvon mittaamista, kuten uuden palvelun käyttäjien hyvinvoinnin parantumista. Lisäksi Soma et al. (2018) ehdottavat arviointikehystä, joka nostaa esiin kaksi näkökulmaa: sosiaalisen innovaation ominaisuudet (esimerkiksi resonanssi, skaala ja laajuus) sekä neljästä ydinvaiheesta koostuva sopeutuva prosessi.

Työskentelen Diakonia-ammattikorkeakoulussa TKIO-asiantuntijana ja projektipäällikkönä Erasmus+ -rahoitetussa Blueprint-projektissa - Alliance Fostering Skills Development for Social Economy - European Social Innovation Campus (ESIC). Ammatillinen intohimoni keskittyy yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen kulttuurin ja taiteen parissa, mistä suoritan myös tohtorintutkintoani. Olen sitoutunut edistämään sosiaalisia innovaatioita, jotka rakentavat empaattisempaa yhteiskuntaa. Voit lukea lisää työstäni LinkedIn-profiilistani: Niina Karvinen.

Lähteet

Anderson, T., Curtis, A., & Wittig, C. (2014). Definition and theory in social innovation. Krems, Danube

Antadze, N. & Westley, F.R. (2012). Impact metrics for social innovation: Barriers or bridges to radical change? Journal of Social Entrepreneurship, 3(2), 133 150.

Dayson, C. (2017). Evaluating social innovations and their contribution to social value: the benefits of a ‘blended value’ approach. Policy & Politics, 45(3), 395 411.

Nicholls, A., Simon, J., & Gabriel, M. (2015). Introduction: Dimensions of Social Innovation. In: A. Nicholls et al. (eds.). New Frontiers in Social Innovation Research. Palgrave Macmillan London.

Martinelli, F. (2012). Social Innovation or Social Exclusion? Innovating Social Services in the Context of a Retrenching Welfare State. In H. W. Franz, J. Hochgerner and J. Howaldt (eds .), Challenge Social Innovation: Potentials for Business, Social Entrepreneurship, Welfare and Civil Society pp . 169 180. Berlin, Heidelberg: Springer

Mulgan, G. (2006). The process of social innovation. Innovations: Technology, Governance, Globalization, 1(2), 145 162.

Mulgan, G., Tucker, S., Ali, R., & Sanders, B. (2007). Social innovation: What it is, why it matters and how it can be accelerated (Working paper)—Skoll Centre for Social Entrepreneurship, Said Business School, Oxford University.

Phills, J. A., Deiglmeier , K. and Miller, D. T. (2008). Rediscovering social innovation. Stanford Social Innovation Review, 6(4), 34 43.

Soma, K., van den Burg, S.W.K., Selnes, T., & van der Heide, C.M. (2019). Assessing social innovation across offshore sectors in the Dutch North Sea. Ocean and Coastal Management, 167, 42 51.