”Miksi Innovaatiokeskus perustettiin?”
Kirjoittanut Niina Karvinen
Mistä ajatus innovaatiotoiminnasta sai alkunsa? Millä tasolla tekeminen on meillä Oulun yliopistossa tällä hetkellä? Entä onko toiminnassa nähtävissä jotakin trendejä, joihin voimme omalla arjen toiminnallamme varautua? Haastateltavani oli Oulun yliopiston yhteistyösuhteiden rehtori Arto Maaninen.
”Oman toimikauteni alussa, yliopiston toimintaan tutustuessani keväällä 2018 huomasin, että systematiikka ja prosessit esimerkiksi yritysten perustamiseen tai yritysyhteistyöhön puuttuivat. Innovaatiopalvelut toiminteena oli olemassa, mutta resurssit menivät lähes kokonaan patentointiin liittyvien asioiden hoitamiseen”, aloittaa Maaninen.
”Syntyi ajatus siitä mitä tapahtuisi, jos meillä olisi olemassa sisäinen organisaatio, joka auttaisi tutkijoita tutkimustulosten kaupallistamisen teemassa entistä tehokkaammin”, Maaninen jatkaa. ”Kaiken taustalla samaan aikaan oli kasvanut keskustelu yliopistojen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja sen kasvattamisesta. Eli varsin käytännöllinen lähestyminen aiheeseen”, hän muistelee.
Pohjalle Maaninen kertoo tarkastelleensa kevyesti Aalto yliopiston innovaatiotoimintaa, samoin VTT:n mallia, joka oli hänelle entisenä työnantajaorganisaationa entuudestaan tuttu. Molemmista voitiin poimia hyviä käytänteitä suunnittelutyöhön, mutta kokonsa puolesta ne eivät olleet monistettavissa malliksi uudelle, aloittavalle toiminnalle sellaisenaan.
Suunnittelutyön aloituksen aikaan tekemistä siivittivät myös sekä ammattikorkeakoulun muuttopäätös Linnanmaan kampukselle että tunnistettu Oulun Innovaatioallianssin vahva alueellinen toiminta.
Mitä ajatus vaati tuekseen kohti konkretiaa? Mitkä olivat kantavat teemat ja toimet ennen perustamista?
Ammattimaistamisen, joksi Maaninen omien sanojensa mukaan edelleen hieman kärjistäen kutsuu innovaatiotoiminnan käynnistämistä, läpivienti vaati paljon jalkatyötä organisaation sisällä.
Varsin nopeasti sisäisesti käydyt keskustelut tuottivat kuitenkin tulosta ja marraskuussa 2018 yliopiston hallitus teki myönteisen päätöksen Innovaatiokeskuksen perustamisesta ja toiminnan käynnistämisestä seuraavan vuoden alusta alkaen. Sama ketteryys on edelleen toiminnan ytimessä ja kaiken tekemisen tavoitteena.
Ammattimaistamisella Maaninen viittaa siis innovaatiotoimintamallin ja -prosessien kehittämiseen kulttuurin muutoksena sekä Innovaatiokeskuksen keskeiseen rooliin tämän uuden toimintatavan jalkauttamisessa ja juurruttamisessa osaksi yliopiston perustoiminteita.
Millaiseksi toiminta on muodostunut (suhteessa alkuperäisiin ajatuksiin)?
Tänä päivänä, kun perustamisesta on kulunut yli kaksi vuotta, toiminta on Maanisen mielestä jokseenkin suunnitelmien mukaista. Tekemisen keskiössä on edelleen kolme teemaa: yritysyhteistyö, liiketoiminnankehittäminen sekä IPR-oikeudet ja lisensointi, joita kaikkia on kehitetty tasavertaisesti ja onnistuneesti eteenpäin.
Koronasta huolimatta vuosi 2020 oli tulosten valossa edellistä vuotta parempi. Innovaatiokeskuksen rooli on ollut Maanisen mukaan tässä merkittävä. ”Lisenssitulot ovat nousussa, kun prosesseja on vahvistettu ja sisäiset resurssit on päästy kohdentamaan entistä paremmin. Liiketoiminnankehitystyössä, uusien yritysten synnyttämisessä, on päästy luomaan toimintamalli, jonka myötä ammattimainen toiminta on vahvistunut. Tämä näkyy esimerkiksi läpimenneiden Business Finlandin rahoittamien Research to Business (R2B) -hankkeiden määrän kasvussa. Uusia hankkeita voitettiin vuonna 2020 Oulun yliopistossa ennätysmäärä, 6 kpl.”
Tulevaisuuden tavoitteena Liiketoiminnankehitystyössä on seitsemän R2B-hanketta vuosittain. Ja vaikka innovaatiotoiminnan suunnitteluvaiheessa uudet tutkimuksesta syntyneet yritykset olivat yksi ensimmäisistä tunnistetuista elementeistä, ei vuosittain perustettavien yrityksien lukumäärään lähdetä hakemaan kasvua. ”Tehtävänämme ei ole pelkästään synnyttää yrityksiä, vaan kouluttaa huippuosaajia ja tehdä huippututkimusta ja innovaatioita. Sivutuotteena syntyvät uudet yritykset ovat kuitenkin hyvin merkittävä osa yhteiskunnallista vaikuttavuutta”, Maaninen tiivistää.
Tiedekunnat ovat ottaneet innovaatiotoiminnan omakseen ja ovat merkittävä osa tätä kulttuurin muutosta. Uusi organisoitunut yritysyhteistyö johtaa lähes poikkeuksetta hyviin tuloksiin, koska tehdään yhdessä.
Parhaimmillaan yhteistyö voi olla Maanisen mukaan voimaannuttavaa ja tutkimusta rikastavaa. ”Yhdessä yritysten kanssa tekeminen vahvistaa tutkimustoimintaa molemmin puolin. Yrityksiltä tulevat tarpeet kertovat meille, että teemme laadukasta tutkimusta, joka on yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Ja vastaavasti me voimme tutkimuksesta nousseiden hiljaisten signaalien perusteella kertoa yrityksille, mihin seuraavaksi kannattaa suunnata omaa tuotekehitystä.” Tiedeorganisaationa meillä on oma selkeä rooli, jota yritysyhteistyö rikastaa.
Entä innovaatiotoiminnan tulevaisuus, miltä se näyttää?
”Tulevaisuudessa innovaatiotoiminta on selkeästi osa yliopiston toimintaa koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi ja osittain rahoitusmalleista johtuen sen merkittävyys kasvaa edelleen.”, Maaninen summaa.
Maaninen näkee, että innovaatiotoiminta kasvaa erityisesti juuri yritysyhteistyön osalta. Liiketoiminnankehitystyö ja IPR-työ pysyvät enemmänkin voluumeiltaan stabiileina. Kansallisessa mittakaavassa, yhteistyösuhteiden rehtori Arto Maaninen toivoo, että Oulu tunnistetaan innovaatiotoiminnasta myös tulevaisuudessa.
Niina Karvinen
Liiketoiminnan asiantuntija // Business Development Specialist
+358 50 430 9116, niina.karvinen@oulu.fi
Ihmistieteet; tutkimustulosten kaupallistaminen, Proof-of-Concept ja R2B -rahoitukset, EIT -rahoitusinstrumentti, opiskelijoiden liikeideat, coachaus, liiketoimintaosaamisen valmennukset, innovaatiot.