Ammatillinen ystävyys yhteistyön rakennusaineena
Kirjoittanut Jussi Meriläinen
Ystävänpäivän kunniaksi InnoBlogissa pohditaan kevyesti ihmissuhteita yhteistyön keskeisenä rakennusaineena ja ammatillista ystävyyttä ihmissuhteen muotona.
Yhteistyöllä on keskeinen osa Innovaatiokeskuksen arjessa, ja se on tärkeä elementti kaikilla osaamisaloillamme. Yhteistyöllä on merkittävä rooli tutkimuslähtöistä liiketoimintaa perustettaessa, ja sitä toivotaan myös tutkijoiden ja yritysten välille. Yliopiston sisällä sitä halutaan taas eri tieteenalojen välille.
Kun yhtä sanaa toistaa tarpeeksi, se alkaa menettää merkitystään ja hämärtyy. Toistettaessa yhteistyö alkaa kuulostaa mekaaniselta, kuin organisaatioiden välisenä kasvottomalta kättenpuristelulta tai tiiminrakennuksessa nimettömien ansioluetteloiden vertailulta parhaan joukkueen kasaamiseksi.
Ja kuitenkin kaikella tällä kanssakäymisellä on kasvot. Ihmiset tekevät töitä luodakseen ammatillisia ihmissuhteita ja muodostaakseen tutkimusryhmiä tai yrityksiä. He kohtaavat mahdollistaakseen yhteiset projektit erilaisten lähtökohtien välille.
Ihmiset organisaatioiden tulkkeina
Monet kansainväliset yritys- tai tutkimusyhteistyöt voivat perustua yksittäisten työntekijöiden vuosikymmenten kanssakäymiselle. Yritys voi syntyä, kun oikea ihminen innostuu toisen tutkimustuloksesta. Yksi yliopistossa opiskellut työntekijä yrityksessä voi toimia välittäjänä tulevalle yhteistyöhankkeelle.
Kaikki tämä on mahdollista vain silloin, kun oikeat ihmiset kohtaavat toisensa. Yhteiset intressit ja huomattavat synergiaedut voivat jäädä saavuttamatta, jos he eivät kohdanneetkaan. Tiivistäen voisi sanoa: kun ihmiset eivät ymmärrä toisiaan, eivät organisaatiotkaan ymmärrä toisiaan.
Kaikki syntyy aina ajallaan
Tällaisten ihmissuhteiden syntyminen ei ole sattumanvaraista. Niiden eteen pitää tehdä töitä. Intensiivinen verkostoituminen tuntuu olevan päivän sana, ja se alleviivaa kontaktien määrää. Huomiota ei usein kiinnitetä yhteistyössä kehittyvään ammatilliseen ystävyyteen, joka voi syntyä vain pitkän ajan kuluessa.
Työhön sidonnaisiin ihmissuhteisiin ei usein kuitenkaan viitata ystävyytenä. Ehkä ne koetaan hyötyyn tähtäävän luonteensa takia vähemmän aidoiksi? Toki taloudellinen tai muu hyöty voi olla alkuun sysäävä voima, mutta voiko se yksin luoda ymmärrystä ja luottamusta ihmisten välille?