Maailma tarvitsee uusia innovaatioita tekstiilien kiertotaloutta tukemaan
Kirjoittanut Vilma Lehto
Sessiossa tehtiin harjoitus, jossa jokainen sai valita kuvista kaksi. Ensimmäisen kortin oli tarkoitus kuvata, millainen oma rooli on kiertotalouden edistämisessä. Toinen korteista taas kuvasi sitä, mikä on sidosryhmien (eli esimerkiksi asiakkaiden tai valtion) rooli samassa tehtävässä.
Tämän vuoden University Business Forumin teemana oli tulevaisuuteen suuntaava toiminta ”Future proofing and future boosting”, minkä ympärille tapahtuman neljä temaattista sessiota oli rakennettu. Sessiossa numero kaksi syvennyttiin siihen, miten muotiteollisuuden tulevaisuudesta saataisiin aidosti vihreämpi.
Sessiossa europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kertoi siitä, mikä maailman tämänhetkinen tilanne tekstiilijätteen suhteen on. Todennäköisesti kaikki meistä ovat tilanteesta tietoisia: pikamuotia tulvii ovista ja ikkunoista, kierrätysprosessit ovat ontuvia ja ennemminkin maailmaa saastuttavia, ja lisäksi tekstiilien valmistus kuormittaa maapalloa.
Pietikäisen esitys herättikin monenlaisia kysymyksiä: miten ihmiset saadaan oikeasti muuttamaan kuluttamistottumuksiaan ja omia ajatusmaailmojaan? Miten yritykset saadaan sitoutumaan muutokseen? Pietikäinen mainitsi, että vuonna 2050 tarvitsemme kolmen maapallon varat siihen määrään, mitä kulutamme. Tällaiset uhkakuvat eivät kuitenkaan tunnu saavan ihmisten ajatusmaailmoja muuttumaan. Onko ainoa keino säätää lakeja, jotka estävät nykyisen mukaisen kuluttamisen? Vai mikä olisi ratkaisu tilanteeseen?
”Vertaisin tilannetta tupakointiin. Ennen esimerkiksi sisätiloissa sai polttaa, mutta lainsäädännöllä on varmistettu se, ettei näin enää tehdä. Ehkä muotiteollisuudessa on asetettava samantyylisiä rajoitteita”, Pietikäinen mainitsi esityksessään.
Tekstiileille palautuspantti?
Sessiossa osallistujat saivat itsekin ideoida tutkijatohtori Fatima Khitousin johdolla, miten muotiteollisuus saataisiin vihreämmäksi. Ajatuksia nousi esimerkiksi siitä, voisiko tekstiileihin liittää samanlaisen panttisysteemin kuin pullonpalautuksessa on. Lisäksi ehdotettiin, että vaatteiden korjaamiseen voisi kehittää oman applikaation. Rikki mennyt tuote lähetettäisiin sovelluksen kautta sellaiselle henkilölle, joka osaisi sen korjata. Näin tuotteen elinikä pitenisi ja samalla tuettaisiin kotimaista osaamista.
Samalla keskustelua herätti se, millaista kuvaa sosiaalinen media välittää muodista ja kuluttamisesta. Somevaikuttajilla on joka kuvassa tai videossa eri vaatteet päällään, ja lisäksi heidän kanavansa ovat täynnä shoppailuvideoita. Millaista kuluttamiskäyttäytymistä tämä viestittää esimerkiksi nuorille? Jos vastakkaista näkökulmaa ei tule vastaan, nähdäänkö materialistinen elämäntapa normina?
Uusia innovaatioita tarvitaan
Se, mitä yliopisto voi tilanteelle tehdä, on uuden innovointi. Ratkaisuja tarvitaan tekstiilin elinkaaren jokaiseen eri vaiheeseen: miten materiaaleja tuotetaan, jotta niistä saadaan uudelleenkäytettäviä ja kierrätettäviä, millaisia ratkaisuja kuljetusten aiheuttamiin ongelmiin keksitään, millaiset ideat muuttavat ihmisten ostokäyttäytymistä ja niin edelleen.
Mitä muuta yliopisto voi tehdä tilanteen parantamiseksi, Fatima Khitous?
”Mielestäni juuri tällaisten tapahtumien järjestäminen on tärkeää. Näin saamme ihmisiä yhteen kuuntelemaan, keskustelemaan ja jakamaan ajatuksia.”
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen korosti esityksessään sitä, kuinka biodiversiteetin tukemisen on oltava avainasemassa uusia innovaatioita kehitettäessä.
Vilma Lehto
Viestinnän harjoittelija // Communications Intern
+358 50 305 5761
vilma.lehto@oulu.fi
Blogitekstit, uutiset, sosiaalinen media, tapahtumaviestintä.
Blog posts, news, social media, events communication.