Joulu kaipaa innovoimisen taikaa
Kirjoittanut Vilma Lehto
Minun jouluni kuluu aina suhteellisen leppoisasti. Jouluaattoni kulkee aina saman kaavan mukaan, mikäli se on minusta kiinni (kyllä, olen niitä jouluttajia). Nyt kun olen ehtinyt työskennellä hyvän tovin Innovaatiokeskuksen viestinnän harjoittelijana, aloin pohtia joulunviettoani innovoimisen näkökulmasta. Millaisin keksinnöin oma jouluni olisi vielä sujuvampi?
Ensimmäinen innovaatio, jota jouluaattooni kaipaisin, liittyy hautakynttilöiden sytyttämiseen. Käymme joka joulu isovanhempieni haudalla, ja aina meillä on sama ongelma: tuuli puhaltaa liekin sammuksiin ennen kuin kynttilä ehditään asettaa haudalle asti. Kaikenlaisen vekslauksen ja värkkäyksen jälkeen tuli saadaan yleensä syttymään, mutta helppoa se ei ole.
Mikä siis avuksi? Vai joko apu on keksitty, mutta se ei ole vielä rantautunut meidän perheemme tietoisuuteen? Ainakin pattereilla toimivat hautakynttilät ovat vaihtoehto, mutta en ihan luota niiden toimivuusasteeseen Suomen pakkaslukemissa.
Toinen joka joulu vastaan tuleva dilemma on joulukuusen valojen laittaminen. Vuosittain kiistelemme siitä, kuka valot ripustaa. Se kuuluisi muka minun tehtäviini, koska itse vaadin joulukuusen pystytettäväksi. Minun vastuullani on jo kuitenkin muiden koristeiden laitto kuuseen, joten eikö olisi oikeus ja kohtuus, että joku muu hoitaisi valopuolen?
Tähänkin ongelmaan olisi varmaan jo joku yksinkertainen ratkaisu saatavilla: kuuseen laitettavia ledihuppuja tai kuusia, joissa valot ovat jo valmiina. Onko siis ainoa vaihtoehtomme vaihtaa nykyiset, kynttilää muistuttavat valosarjat näihin helpompiin vaihtoehtoihin? Vai voisiko joku kehittää kynttilät, jotka saa helposti kuusen oksaan kiinni ja vieläpä niin, että ne sojottavat nätisti suorassa?
Viimeinen keksintö, joka joulunviettoani helpottaisi, on jokin pakkausmateriaali nykyisten joulupaperien tilalle. Olen kyllä nähnyt monenlaisia innovaatioita tämän suhteen (esimerkiksi lahjan pakkaaminen toiseen lahjaan eli vaikkapa kaulahuiviin, sanomalehtien hyödyntäminen pakkauspaperina tai uudelleenkäytettävien pahvisten lahjapakettien käyttäminen), mutta lahjapapereista aiheutuvaa jätettä syntyy silti valtavat määrät. Toki tähän ongelmaan saattaa olla ratkaisu jo kehitteillä: voisiko itsekorjautuvasta materiaalista olla jopa joulupaperiksi (ks. postaus elastomeereista)?
Nämä luettelemani jouluaaton ”ongelmakohdat” ovat pieniä asioita ja tiedän, että monen jouluaattoa varjostavat suuremmat haasteet. Elämä voi kuitenkin helpottua jopa näin pienten asioiden kehittämisestä, joten miettikää, mitä suuret innovaatiot voivat saada aikaan. Ehkäpä (joulu)herkuissa oleva makeutusaine saadaan joku päivä korvattua terveellisemmällä innovaatiolla. Tai sitten verkkoteknologiaa kehitetään siihen malliin, että läheiset saadaan osallistumaan joulun viettoon virtuaalikaksosen muodossa, vaikka he sijaitsisivat fyysisesti kaukana toisistaan. Esimerkiksi tämäntyylisiä asioita tutkitaan ja kehitetään paraikaa eteenpäin Oulun yliopistolla, joten nähtäväksi jää, miten minunkin rutiininomainen joulunviettoni saattaa tulevaisuudessa muuttua.
Tämän postauksen myötä InnoBlogi jää pienimuotoiselle joulutauolle. Koko Innovaatiokeskuksen tiimi toivottaa sinulle lämpöisää joulunaikaa! Palataan asiaan tammikuussa.
Vilma Lehto
Viestinnän harjoittelija // Communications Intern
+358 50 305 5761
vilma.lehto@oulu.fi
Blogitekstit, uutiset, sosiaalinen media, tapahtumaviestintä.
Blog posts, news, social media, events communication.